Yksin Splitissä ja itku pääsi

Ah ja voih. Aamulla Tuuli lähti lentokentälle ja on jo turvallisesti Suomessa. Oltiin eilen juhlimassa, vanhassa kaupungissa kävellessä meille mainostettiin yöhäppeninkiä joka maksoi 20euroa sisältäen 1h40min rajatonta juomista, sisäänpääsyn huippubaariin ja aamupalan. Siitä illasta ei taas sen enempää.

Aamulla minä nukuin krapulaani ja Tuuli oli yrittäny herätellä mutta kappas kummaa en heränny. Siitä kun nousin, tajusin että olen yksin. Ihan yksin. Tai vähän aikaa melkein yksin, kävin syömässä aamupalan hostellin saksalaisen vieraan kanssa joka oli myös siellä bibbaloissa. Letkeä tyyppi, oli viettänyt yksin 10pv Splitissä. Oli kuulemma tylsää lopussa.

Äkkiä kamat kantoon ja menoksi. Kun sanottiin saksalaisen kanssa heipat, aloin haahuilla ilman määränpäätä. Kyselin seuraavaa majapaikkaa, ja etsinnän jälkeen löytyi kiva soppi missä nukkua. Hinta vaan oli 25e, mutta olin niin uupunut että otin ensimmäisen minkä sain.

Sänkyyn rojahdettua pääsi itku. Itkin ikävää, lähinnä poikaystävä mielessä. Rauhotuin ja katsoin jonku norsun pelastamisvideon naamarista ja eiku taas hanat auki.

Mikäliekohtaus on ohi, ja innostuin käymään Splitin iltatunnelmia katsomassa. Aivan uskomattoman kaunista!
Kuva kuvasta kuvia:

Kroatia on täynnä ihania pikkukujia ja niidenkin varrella on monesti ravintoloita! Nättii :)

Kirkko

Alla kuva tämän päivän huoneesta. Ihan pirtsakka :D

Tuulin kanssa oli ihan parasta reissata, ja olisin kernaasti pitäny sen täällä koko matkan ajan :D no matka jatkuu, vielä pitää käydä Bračin saarella! Ja vielä 5 yötä niin Prahaan oman kullan kanssa neljäksi yöksi :)