Nyt väsyttää, joten teksti jääköön lyhyeen. Tänään on kirkkaasti päästy yli ikävän tunteesta ja seikkailumieli ottaa taas vallan. Olen tämän yhden yön hostellihuoneessa 5 muun ihmisen kanssa (mixed gender), hintaa tuli 14 euroa. Ei oo paha, harmikseni tämä paikka on muina öinä täynnä.
Aamu alkoi aamupalalla Fifessä, aamupala kuului samaan juhlapakettiin missä Tuulin kanssa käytiin toissapäivänä, ja Tuuli jätti oman lippunsa minulle. Laskeskelin menusta että alla oleva paketti maksaa 6-7 euroa. Not too bad. Ja oli hyvvää!
Hostellia etsiessäni eksyin luonnonpuistoalueelle. Kaikkialta sinne pääsy vaati pitkät rappusmatkat, tuntuu että missä ikinä täällä on niin on joko ala- tai ylämäessä. Mutta se tekeekin Kroatiasta kiehtovan! Paremmat kuvat ovat kamerassa joten niitä laittlen joskus kotiin päästyäni.
Musta tuntu että kyltti ilmoittaa jotain tärkeää, mutta koska kroatian kieltä ei oo tullu opiskeltua niin eteenpäin vaan. Vielä oon hengissä.
Ja tässä nyt se mikä pisti jännittämään. Minulla teki näin illasta ihan hirveästi mieli pizzaa. Reippaana lähdin kävelemään ja törmäsinkin paikallisen pikaruokalaan, mistä päätin ottaa halvinta mahdollista. Tämä oli cevapi kai nimeltään, jossa viisi jauhelihapötköä on tungettuna ison pitaleivän puolikkaan väliin. Hyvää oli, joskin hyvin suolaista. Syötyäni noin puolet alkoi jänskättää, koska katsoin uudelleen mitä söin. Ne pikku pötköt oli ihan punaisia keskeltä enkä millään kehdannut alkaa kysyä mikä liha oli kyseessä. Lisäksi pitäjän hygieniapassi pitäisi uusia: rätillä pyyhki pöytää, otti tilaukseni vastaan ja samoilla käsillä nappasi kylmiöstä 5 pötkylää, rahasti minut, halaili jotain sisään tulevaa ihmistä ja jatkoi ruokani tekemistä. Missään kumman välissä en nähnyt hänen pesevän käsiään.
Mutta no, seikkailussahan tässä ollaan vaikka joutuisi ripulin takia sairaalankin, joten söin urheasti cevapini loppuun. So far so good, mutta voisin maitohappotabletin ottaa.
Btw maksoi 20kunaa eli kolmisen euroa, ja sillä kyllä tuli täyteen!
Iltapalaksi kookos- ja hasselpähkinäjäätelöä, hintaa pari euroa. Ja niin paljon parempaa mitä Suomen jätskikiskat myy ;)
Hostellin vieraat on kivoja, oon jutellu kaikkien kans ja kuullu mielenkiintoisia tarinoita. Rannalle kävellessä (missä sitte itteni poltin...) ohitin miehen joka istui penkillä ja puhui antaumuksella itselleen. Aluksi luulin että hän vain vähän höpöttää, mutta puolitoista tuntia myöhemmin rannalta palatessa sama meno jatkui. Onneksi minulla on seuraa..
Huomenna kohti Bracin saarta, hejdå taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti